avs Online

(Aiemmin aiheesta: teletunnistetietodirektiivin sisältö, turvallisuuden ja kontrollin suhde sekä yksityisyys ihmisoikeutena.)

Osallistuin tammikuussa Vihreän liiton eduskuntaryhmän keskustelutilaisuuteen teletunnistetietojen tallennusdirektiivistä. Nauhoite keskustelusta on nyt kuunneltavissa Radio Versosta, joka on vihertävä podcasting-nettiradioasema. Toisin kuin ohjelmassa mainitaan, en ollut paikalla EFFI ry:n edustajana vaan yksityishenkilönä. (Olen kyllä EFFIn rivijäsen, mutta en ole yhdistyksessä sen kummemmassa roolissa.) Mielestäni keskustelu oli hyvä ja toiset keskustelijat (sisäministeriöstä ja FiCom ry:stä) olivat erinomaisia. Sain lisää hyviä ideoita.

Direktiivin implementaatiossa pitäisikin sitten noudattaa muutamia tärkeitä periaatteita, jotka listaan tässä kaikille blogiani lukeville virkamiehille ja päättäjille:

• Ensinnäkin tallennusaika on säädettävä mahdollisimman lyhyeksi - niin lyhyeksi kuin direktiivin mukaan on mahdollista. Tiedoille voitaisiin hyvin säätää kaksi arkistointiajan mukaan määräytyvää luokkaa, joista riittävän uudet tiedot (nykyisten laskutustietojen noin kahden kuukauden tallennusaikaa vastaavasti) olisivat käytettävissä kuten nykyäänkin ja tätä vanhemmat tiedot ainoastaan ihmisen henkeä ja terveyttä uhkaavien vakavien rikosten tutkinnassa. Ja totta kai kumpikin luokka vain tuomioistuimen päätöksellä.
• Toinen tärkeä periaate tuli keskustelun aikana yleisön joukosta: Suomessa tapahtuneen tietoliikenteen tunnistetietojen tallennuksen ja arkistoinnin on tapahduttava Suomessa, eikä niitä saa siirtää edes operaattorin tietojärjestelmän sisällä toiseen maahan. Tämän lisäksi tietojen käyttöä on valvottava niin, että kaikki tietojen luovutukset ja tietokannan lukemiset todella tallennetaan väärinkäytösten varalta siten, että tämän auditointijärjestelmän ja tietokannan ylläpitäjät ovat eri henkilöitä. Tietosuojavaltuutetulle pitäisi antaa resursseja tarkkailla tietojen käyttöä.
• Kolmas periaate on tarkastusoikeuden kunnioittaminen. Henkilörekisterissä rekisteröidyllä tulee aina olla tarkastusoikeus hänen omiin tietoihinsa. Tällä ehkäistään tietojen saastumisesta aiheutuvia ongelmia. Teletunnistetiedot eivät ole poikkeus. Jokaisella rekisteröityneellä - siis valvottavan teleliittymän haltijalla - tulee olla oikeus tarkistaa tietonsa nykyisen lainsäädännön mukaisesti. Tämä ehkäisee myös teletunnisteiden tallennuksen rönsyilyä uusille alueille, koska suurten rekisteriin tallennettujen tietomäärien myötä myös tarkastusoikeuden takaamisesta valtiolle aiheutuvat kulut kasvavat (rekisteröidyllä kun on oikeus saada kerran vuodessa itseään koskevat tiedot rekisterinpitäjältä veloituksetta kirjallisesti).

Tähän löyhästi liittyen, hyviäkin uutisia vaihteeksi. DNA-rekisteri, josta oli puhetta pari viikkoa sitten, sai kylmää vettä niskaansa ainakin toistaiseksi.

"Tässä olisi ihan uusi pakkokeino, joka voi kohdistua keneen tahansa. Pidän sitä eettisenä ongelmana", [poliisiylijohtaja Markku] Salminen sanoo.

Hienoa. Toivottavasti he ovat samaa mieltä teletunnistetietojen tallennuksesta pakkokeinona, joka voi kohdistua keneen tahansa.

Salminen muistuttaa, että suomalainen lainsäädäntö lähtee yleensä käyttötarkoitussidonnaisuudesta. Jos jäljet kerätään matkailijoiden tunnistamista varten, niiden käyttäminen rikosten selvittämiseen vaatisi lainsäädännön muutoksia.

Totta, mutta lainsäädäntö muuttuu jouheasti juuri silloin, kun jotakin pienen kansalaisen turvallisuudentunteeseen kohdistuvaa on tapahtunut. Ei "lainsäädännön muutos" ole mikään erityisen iso kynnys silloin, kun poliitikot kilpailevat populistisesti äänestäjien miellyttämisessä lyhyellä tähtäimellä.