Mä en kuvaa
Privacy International on nostanut metelin kamerapuhelinten ongelmallisuudesta. Lehdistötiedotteen mukaan kamerapuhelimet ja puhelinkamerat aiheuttavat suuren yksityisyyden suojan ongelman, joka johtaa "nolostumiseen ja ihmissuhdeongelmiin".
Kamerapuhelimet on tiedotteen mukaan jo kielletty esimerkiksi Australiassa uima-altaiden lähistöllä. Perusongelma on se, että kuvien ottamista ja puhelimen normaalia nysväystä ei voi helposti erottaa toisistaan. Lääkkeeksi PI ehdottaa pakollista salaman käyttöä. Näin muut näkisivät kuvan ottamisen ja voisivat toimia tarpeen vaatimalla tavalla.
Ongelma on varmaankin olemassa, mutta asialla on myös toinen puoli. Kun jokaisella alkaa olla taskussaan videokuvaan kykenevä luuri, esimerkiksi mielenosoitusten aikana tapahtuneita väärinkäytöksiä todistamaan löytynee paljon helpommin materiaalia. Tämä "vastatarkkailu", countersurveillance tai sousveillance, voidaan nähdä myös positiivisena kehityskulkuna. Artikkelissa Empowering Exhibitionism Hille Koskela tarjoaa muutamia viitteitä tähän näkökulmaan.
Tärkeämpi huomio kuitenkin on, että sekä merkkivalot että äänimerkit ovat molemmat kelvottomia suojamekanismeja siksi, että suojamekanismi voidaan kiertää. Salamakin voidaan peittää, jos ympäröivää valoa on tarpeeksi.
Parempi ratkaisu olisi esimerkiksi "mä en kuvaa" -tarra, joka olisi huomiota herättävän keltamusta ja jonka voisi liimata kameran linssin päälle ympäristössä, jossa kuvaaminen ei ole toivottua. Julkkisravintoloitsijat voisivat jakaa tarroja baaritiskiltä tai vahtimestari voisi antaa niitä epäilyttäville kotijournalisteille ja kuvabloggaajille.
Other articles in category /Yhteiskunta/Yksityisyys --
Share link





