avs Online

Helsingin Sanomissa oli tänään laaja artikkeli kansalaisjärjestötoiminnan kriisistä. Aina kun kuulen, että joku - anteeksi kielenkäyttöni - idiootti on jälleen mennyt nostamaan itsensä uutiskynnyksen yli hulinoimalla kaupungilla, mieleni valtaa suru. Ensinnäkin uskottavuus pitkän linjan järkeviltä kansalaistoimijoilta vedetään vessasta alas iltapäivälehtien lööpeissä ja toisekseen yksilönvapaudet kaventuvat aina joka kerta.

Nämä rettelöivät henkilöt eivät ole "kansalaistoimijoita". He eivät toimi kansalaisten edun puolesta. Heidän provokatorinen agendansa kumpuaa jostakin muualta. Suurimmalla osalla kyse on varmastikin jännityksenkaipuusta. Taannoin luin jostakin lehdestä haastattelun, jossa joukkojenhallintajoukkoja vastaan tapellut nuorehko mieshenkilö kehui adrenaliinin määrää veressä. Hänelle kyseessä oli täysin itsekkäistä lähtökohdista kumpuava extreme-urheilulaji.

Osalla taas taustalla saattaa olla jokin ideologinen kipinä. Miksi he sitten hakevat konfrontaatiota? Ehkä taustalla on jonkinlainen maolainen ajatus siitä, että vallankumous tulee pyssyn piipusta. Aloittamalla pienistä tappeluista tappelut muuttuvat aina vain isommiksi, ja päiväunissaan he ehkä näkevät itsensä kymmenen vuoden päästä perustamassa uljasta uutta maailmaa Viimeisen Taistelun raunioilla. Tosin, ottaen huomioon näiden (lainaten Jyrki Kasvia) "saatanan tunareiden" näennäisen älykkyysosamäärän epäilen, että näin pitkän tähtäimen strategia ei ole kovinkaan monen päänupissa.

Kuulen jo yleisön supinan: "oi, kerro meille, miten sitten voimme estää idiootteja tuhoamasta omaa asiaamme?" No, lapset, kerääntykää ympärilleni. Minäpä kerron.

Oletetaan, että juuri sinulla on Agenda. Agendasi mukaan maailma pelastuu, kun xyz. Valitse yksi seuraavista:

1. Perustat yhdistyksen, joka ajaa xyz. Järjestät seminaarin ja saat sinne kansanedustajan sanomaan, että xyz. Helsingin Sanomat tekee jutun.
2. Kirjoitat tussilla vanhaan pahvilaatikosta revittyyn kaistaleeseen, että xyz. Menet Kolmen sepän patsaalle huutamaan, että kaikki jotka eivät xyz, ovat fasisteja. Kukaan ei noteeraa. Vartija poistaa sinut liiketiloista.
3. Perustat "ryhmittymän", joka organisoi mielenosoituksen. Puolet ryhmittymästä on edes kuullut, mikä on xyz. Toinen puoli huutaa xyzå ja heittää kiven å:ta vastustavan establishmentin edustajan ikkunaan. Iltapäivälehdistö kirjoittaa kivestä, joka lensi establishmentin edustajan ikkunaan. Xyz:ää ei mainita, å mainitaan ohimennen. Ryhmittymäsi leimautuu å:n kannattajaksi. Itket myöhemmin, että sinut on sotkettu tähän vasten tahtoasi. Kukaan ei kuitenkaan noteeraa, koska sinut on leimattu å:n kannattajaksi, ja sellaiset ovat vain rellestäviä hulttioita. Poliisille ostetaan lisää pamppuja.

Vedetäänpä yhteen.

Jos haluat asiallesi julkisuutta - siis sellaista, joka tukee asiasi kehitystä, on tärkeämpää huolehtia viestin eheydestä kuin sen kaikenkattavuudesta. Media on loppujen lopuksi hyvin huono esittelemään monimutkaisia argumentaatioketjuja, koska palstatilaa on vähän ja toimittajilla kiire. Sen vuoksi kaikki kohina on poistettava. Rettelöinti on kohinaa pahemmasta päästä. Jos ideasi ottaa tulta (siis kuvannollisesti), kyllä se laatulehden sunnuntainumero sitten tulee aikanaan haastattelemaan sinua ja sitten sinulla on koko sivu tilaa.

Jos perustat jonkin liikkeen ja olet sen takana omalla nimelläsi, kannattaa pitää huolta siitä, että nimesi ei tahriudu. Vaikka "kansanliikkeet", joilla ei ole "yhtä johtajaa" koska ne ovat "tasa-arvoisia" saattavat olla houkutteleva vaihtoehto, rekisteröidyssä yhdistyksessä on kuitenkin kosolti hyviä puolia - eräs parhaimmista on, että niistä voi potkia pois ne henkilöt, jotka yrittävät käyttää järjestöä vipuvartena omien hämärien tarkoitusperiensä ajamiseen. Oikeille järjestöille tulee myös määriteltyä vastuunjako esimerkiksi tiedottamisen suhteen, jolloin ei käy niin, että joku hulivili menee tekemään esimerkiksi varastelua ihannoivia lehdistötiedotteita koko sinun organisaatiosi nimissä.

Jos osoitat mieltä, rohkaise kaikkia mukana olijoita hylkäämään rettelöinti. Useimmat rettelöijät uskaltavat tehdä sen siksi, että massa tarjoaa heille jonkinlaista hiljaista hyväksyntää ja anonymiteettia. Mikäli vaikka viisi ympärillä olevaa henkilöä ottaa katukiveä heittävän hepun hupparista kiinni ja estää sen, on taas suurempi todennäköisyys sille, että lehdet kirjoittavat xyz:stä eivätkä siitä katukiven lentoradan päätepisteestä. Missään tapauksessa ei pidä antaa aikaisemmin mainituille extremeurheilijoille ja ammattianarkisteille lupaa "tulla tekemään mielenosoituksesta näköisensä". Pikemminkin viestin pitää olla erittäin tarkasti rajattu, jo pelkästään ohikulkijoiden ja median hahmotuskyvyn rajallisuuden vuoksi. Tiivistä viesti, älä anna muiden viestien tulla pintaan, ja jos joku kysyy vaikeita, antakaa niiden vastata, jotka tietävät, mikä on xyz.

Siinä kaikki tältä erää. Ottakaa opiksenne. Tulkaa kysymään, jos ette ymmärtäneet. Tentti on ensi vappuna.