Globalisaation puolustuspuhe
Luin Jagdish Bhagwatin kirjan In Defense of Globalization. Kirja oli ollut lukujonossa jo jonkin aikaa, mutta hypetys The Economistissa ja Helsingin Sanomissa pakotti minut tarttumaan kirjaan etuajassa muiden kirjojen kustannuksella. Helsingin Sanomien artikkeli meni lähes mauttomuuksiin Bhagwatin ylistyksessä (oli kirjasta mitä mieltä hyvänsä).
Bhagwati yrittää olla globalisaatiokriitikoille sitä mitä Bjørn Lomborg oli luonnonsuojelijoille kirjassaan The Skeptical Environmentalist. Valitettavasti siinä missä Lomborg oli aseistautunut kymmenillä Excel-käyrillä ja datasta ekstrapoloiduilla trendeillä, Bhagwati perustaa mielipiteensä tyypillisesti yhteen tai kahteen sopivasti valitsemaansa esimerkkiin ja pikkunäppäriin sutkautuksiin ("...kun [vanhukset] lähestyvät omaa kuutta jalkaansa maata"). Tämä ei tee hänestä juuri sen vakuuttavampaa kuin hänen ilmiselvästä inhokistaan Naomi Kleinista (No Logo).
Kirjoitin epäviralliseen Reilun kaupan kansainvälisten uutisten kirjeeseen hieman kritiikkiä Bhagwatin kirjasta. Bhagwatin tarkoitus on esittää, miksi globalisaatio ei ole aiheuttanut haittoja, mutta esimerkiksi tässä esimerkissä hän pikemminkin yrittää todistaa lapsi(orja)työvoiman olemattomuutta kuin globalisaation vaikutusta siihen. Jos tarkoituksena on kirjoittaa analyysi globalisaation vaikutuksista, olisiko kuitenkin viisasta pysyä lestissä? Jos taas halutaan Lomborgisoida yleisiä harhaluuloja, ei sitä ainakaan tehdä siteeraamalla artikkeleita ilman taustamateriaalin tutkimusta.
Kaiken kaikkiaan kirja on kyllä erittäin valaiseva: monet liberaalit löytävät itsensä konservatiivien leiristä ja joskus luonnonsuojelu kääntyykin luonnon tuhoamiseksi. Mutta on muistettava ne arvomaailmasilmälasit, joiden läpi kirjan kirjoittajakin katselee. Taloudellisen liberaalin vapaakaupan vastustaja voi olla Bhagwatin mielestä muutosvastarintainen konservatiivi, jos varovaisuusperiaate lyödään pöytään; toisaalta tämä vastustaja voi nähdä itsensä bio- ja kulttuurillisen diversiteetin esitaistelijana ja kauppaliberaalin taas monokulttuuri-imperialismin suurena näennäisrunsaudensarvena.
Bhagwati ei ehkä pysty ymmärtämään tuota viheraktivistia kovin hyvin, vaikka hän sitä kovasti yrittääkin. Ehkä siitä johtuu se, että hän harmitteli Helsingin Sanomissa kollegansa Joseph Stiglitzin (Globalization and Its Discontents) suurempaa kansansuosiota.
Other articles in category /Yhteiskunta/Politiikka --
Share link





