avs Online

Netistä kuultua: tiistaina 4.3. järjestetään nettisensuurin vastainen mielenosoitus. Tule mukaan!

Saan samalla tekosyyn kokeilla elävän kuvan suoraa lähetystä kännykästä verkkoon. Jos kännykän akku ja 3G-verkko kestävät, Qik-kanavaltani pitäisi nähdä ainakin ajoittain livekuvaa tapahtuman kestäessä. Veikkaan digikameratiheyden olevan siellä muutenkin niin suuren, että tapahtuman pystyy varmaan myöhemmin rekonstruoimaan animoiduksi 3D-malliksi.

MakeITfair-projektin tiimoilta järjestettiin seminaari 'Raaka-aineita ja raakuuksia', joka keskittyi kulutuselektroniikkateollisuuden raaka-ainehankinnan ongelmiin. Elektroniikkateollisuus käyttää huomattavia määriä erilaisia metalleja - kondensaattoreissa käytetty tantaali oli pinnalla jokin aika sitten, kun sen hankintaolosuhteet pullahtivat julkisuuteen. Raaka-aineiden hankintaketjut vain ovat niin pitkiä ja läpinäkymättömiä, että komponentteja valmiina ostavilla yhtiöillä ei ollut välittömiä (lue: edullisia) keinoja varmistaa hankinnan reiluutta.

Ongelmat eivät ole ihan pieniä. Finnwatchin raportin Connecting components, dividing communities mukaan noin kaksi miljoonaa ihmistä on suoraan riippuvaisia kassiteriitin (tinakiven) ja muiden mineraalien käsinlouhinnasta Kongon demokraattisessa tasavallassa. Seminaaripuhuja Prince Kumwamban mukaan päivän kestävän "työsuhteen" palkka on pari taalaa ja työ usein hengenvaarallista - esimerkiksi henkilökohtaisia suojavälineitä ei käytetä lainkaan. Kaiken kruunaa osin raaka-ainerahoitteinen pitkäkestoinen aseellinen konfliktitilanne.

Heti em. raportin perään Siemenpuu-säätiö julkaisi kirjasen Rikastutettu vai köyhdytetty? Ympäristötarinoita etelän kaivoksista, joka keskittyy hieman enemmän ympäristövaikutuksiin - nekin ovat merkittäviä, erityisesti alueilla, joilla on muutenkin uhanalaista luontoa. Seminaarissa esiintyneen mineraalikonsultti Estelle Levinin mukaan esimerkiksi Kongojoen alueella on viidesosa maailman jäljellä olevasta yhtenäisen lehvästön trooppisesta metsästä ja alueen gorillapopulaatiot ovat myöhäiseltä 90-luvulta romahtaneet.

Surullista kyllä, tuntuu hyvin etäiseltä, että pakkodigiboksia Verkkokaupasta ostava kuluttaja tiedustelisi myyjältä, että onhan tämä Kansalaisboksi reilu. Koska jos boksi jää hyllyyn, ei telkkua näe, ja jos kännykkää ei osta, tekstari ei kulje. Kolmen sadan euron high-end-kännykässä reilun kaupan tuoma lisähinta tuskin tuntuisi paljoa ja makeITfairin mukaan asiakkaat olisivatkin valmiita kestämään sen - länsimaissa, koska mellä jostain syystä sattuu olemaan rahaa. Mutta alimman hintaluokan elektroniikkaan tarvitaan kyllä yritysten yhteiskuntavastuupanostusta sillä tällä kirkasotsaisella lattea hörppivällä kuluttaja-aktivistipopulaatiolla ei kyllä markkinavoimien kautta tuotantolinjoihin vaikuteta.

Tämän blogientryn kirjoitukseen käytettiin Apple MacBookia ja Nokia N81 8GB-kännykkää.

Statewatch osoitti mielenkiintoiseen karttaan eurooppalaisista pidätyskeskuksista, joiden kautta Eurooppaan tulleet pakolaiset prosessoidaan. Kartan perusteella prosessointia tehdään myös EU:n ulkopuolella. Nämä ovat erityisen riskialttiita putiikkeja, sillä EU:n ihmisoikeuspapereilla tuskin on paljon arvoa yhteisömme ulkopuolella.

Irrepressible.info on Amnestyn uusi kampanja, joka taistelee Internetin sensuuria ja käytön kontrollointia vastaan. Kampanja on saanut puhtia mm. Shi Taosta, toimittajasta, joka sai kymmenen vuoden vankeusrangaistuksen Kiinassa kirjoitettuaan sosiaalisista epäkohdista. Mies pidätettiin Yahoo! -yhtiön antamien käyttäjätietojen perusteella.

Asia ei ole ollut mitenkään helppo Yahoolle, koska Kiinassa operoivan yrityksen on noudatettava Kiinan lakeja. Mikäli Yahoo! ei olisi tätä tehnyt, sen olisi mahdollisesti pitänyt poistua Kiinasta. Ehkä on sitten jokaisen omassa harkintavallassa, pitääkö tätä Kiinan vai Yahoon vikana. Yahoo! voisi kuitenkin paikata ryvettynyttä PR-mielikuvaansa ryhtymällä yrityskansalaisaktivistiksi ja toimimalla miehen vapauttamisen puolesta. Amnestyllä onkin tähän vetoomuskampanja.

Irrepressible.info tarjoilee myös erilaista samizdatia näppärissä laatikoissa, joita voi asentaa nettisivulle ja blogiin (esimerkkinä oikeassa reunassa mainostilassa oleva laatikko). Tekstinpätkät on napattu erilaisilta sivustoilta, joita joku jossakin yrittää sensuroida.

Jyrki Kasvi kertoi, että sisämininisterimme haluaisi Suomen liittyvän nk. Prümin sopimukseen. Jaa mihin?

[...] osapuolet sitoutuvat avaamaan ja ylläpitämään kansallisia DNA-analyysitietokantoja rikosten tutkintaa varten. [...] osapuolet antavat luvan muille sopimuksen osapuolien kansallisille yhdyspisteille [...] päästä käsiksi tietoihin DNA-analyysitietokannoissaan, mahdollistaen automaattiset haut DNA-profiileja vertailemalla.

Jokainen sopimuksen osapuoli päättää itse kansallisen ilmailuturvallisuusohjeistonsa puitteissa, asetetaanko sopimuksen osapuolen ilma-aluksiin vartijoita [...] Osapuolet antavat pyydettäessä muiden osapuolten asettamille vartijoille oikeuden kantaa aseita, ammuksia ja välineitä lennoilla, jotka lähtevät tai saapuvat osapuolten lentokentille.

Kyseessä siis on nk. air marshal, eli aseistautunut vartija, joka on lennolla mukana. Sinänsä näistä hemmoista tuskin on yleensä harmia (jos ei hyötyäkään), mutta Yhdysvalloissa on jo yksi matkustaja tapettu kun perheriita tulkittiin terrorismiksi.

Osapuolten toimivaltaiset viranomaiset antavat toisilleen vastavuoroista apua [...] liittyen massatapahtumiin ja vastaaviin [...] lähettämällä viranomaisia, asiantuntijoita, neuvonantajia ja välineistöä osapuolen pyynnöstä [...]

Lue: mielenosoitusta voi tulla hajottamaan myös toisen maan mellakkapoliisi.

Pikatilanteissa sopimuksen osapuolen viranomaiset voivat ilman toisen sopimuksen osapuolen ennalta annettua lupaa ylittää näiden kahden osapuolen välisen rajan [...] Sopimuksen osapuolen viranomaiset, jotka ovat toisen osapuolen alueella yhteistoiminnassa, voivat käyttää omia kansallisia univormujaan. He voivat kantaa aseita, ammuksia ja välineitä [...]

Lopuksi, Prümin sopimuksessa on nk. extend and embrace -lisäys.

Kolmen vuoden kuluessa tämän sopimuksen voimaansaattamisesta [...] tehdään aloite [...] jonka tavoitteena on sisällyttää tämän sopimuksen ehdot Euroopan Unionin lainsäädäntöön.

(Suomennokset omiani, englanninkielinen Prümin sopimuksen teksti.)

Yhdysvallat on kieltänyt vessajonot Yhdysvaltoihin suuntautuvilta lennoilta (Helsingin Sanomat: USA kielsi vessajonot Qantasin Amerikan-lennoilta).

Ok, vessajonot lentokoneessa eivät ole erityisen mukavia eivätkä turvallisia (riittävän rouhea ilmakuoppa riittää siihen, että turvavöitä käyttämättömät matkustajat lyövät päänsä kattoon - näin kävi taannoin), mutta tämäkin turvallisuuden nimissä tehty kyykytys on jälleen hyvä esimerkki siitä, että

• turvallisuudesta ja todellisista uhista ei useimmilla ole mitään käsitystä ja
• kuluttajat ja kansalaiset eivät uskalla nousta vastarintaan, ennen kuin on liian myöhäistä.

Briteissä esitetään, että armeijalle tulisi antaa vapaat oikeudet tappaa kaikki henkilöt, jotka yrittävät päästä armeijan ja poliisin eristämälle alueelle esimerkiksi suuronnettomuuden yhteydessä. Tämänkaltaisten lakien säätäminen on niin edesvastuutonta toimintaa, että kaikki sellaisia ajavat tahot pitäisi äänestää pois yhteisiä asioita tumpeloimasta heti. (Turvallisuus ei ole välttämättä kontrollia.) David Blunkettin mukaan lakialoiteessa "ei ole mitään säälimätöntä" vaan se on vain päivitys, jolla hätätilalainsäädäntö saatetaan 2000-luvulle. Onko 2000-luvulla siis tarpeen antaa järjestyksenpitoa varten avoin valtakirja poliiseille ja armeijalle? Miksi? Mikä on muuttunut niin radikaalisti? 9/11 ei kelpaa vastaukseksi. Koneita on kaapattu ja räjäytelty jo vaikka kuinka kauan. Syyskuun 11. päivän tapahtumat olivat vain poikkeuksellisen näyttävä kombinaatio terrori-iskuja.

Todellinen syy näille kaikille "turvallisuutta parantaville" uudistuksille on kontrollihalu. Pienet, ärsyttävät uudet asiat kuten vaikkapa vessajonojen kieltäminen, vessaan menon kieltäminen heti koneen nousun jälkeen ja valokuvaaminen ja sormenjälkien tallennus rajalla testaavat kansalaisten ja kuluttajien kestokykyä ja lisäävät tarkoitushakuisesti stressiä: maailma on vaarallinen paikka - muista olla peloissasi. Pelokkaalle kansalaiselle voidaan sitten perustella huomattavasti helpommin demokratiaa ja ihmisoikeuksia poistavia lakialoitteita (kuten edellämainittu liipaisinherkkyyden kasvatus ja Patriot Act), joiden pahin puoli on siinä, että ne mahdollistavat epäspesifiset uhat, jotka kullonenkin vallanpitäjä voi määritellä haluamallaan tavalla.

Eilen sunnuntaina Yhdysvallat ilmoitti löytäneensä Saddam Husseinin. En tosin usko hetkeäkään, etteikö herran olinpaikka olisi ollut millilleen tiedossa jo jonkin aikaa - mutta se, miksi heppu kaivettiin kolostaan juuri nyt, oli kummallisen aikainen hetki. Olisin arvellut, että Irakissa tapahtuisi edistymistä vasta ensi vuonna, USA:n esivaalien alla.

Saddamin arvioidaan olleen melkoisen puuhakas valtakautensa alkuajoista 1970-luvulta. Miehen kerrotaan esimerkiksi murhauttaneen 40 sukulaistaan ja 50000-100000 kurdia. On muuten huomattava, että Yhdysvallat, Ranska ja Italia tukivat Saddam Husseinin hallintoa Irakin ja Iranin sodassa 1980-luvulla. (Yhdysvallat tosin tuki kumpaakin osapuolta.) Tuona aikana Saddam Husseinin hallinto mm. tappoi kemiallisin asein muutamia kymmeniä tuhansia.

Saddam tuskin joutuu YK:n kansainväliseen sotarikostuomioistuimeen. Vaikka suuri osa Saddamin rikoksista onkin tehty sota-aikana, merkittävä määrä niistä on "rauhan" aikana tehtyjä. Kysymys on lähinnä siitä, tuomitseeko miehen Yhdysvaltain Guantanamo-tyyppinen vankileirien saariston sotilastribunaali vai aidosti irakilaisia kansanosia edustava tuomioistuin. Tapahtui kumpi hyvänsä, Saddam ei varmastikaan pysty järjestämään itselleen uskottavaa puolustusta, joka olisi varmasti mielenkiintoista kuultavaa: tähän asti olemme kuulleet lähinnä läntisten sotavoimien versioita tarinoista, kun Saddamilla itsellään taas on varmasti paljon törkyä kerrottavanaan eri maista, jotka ovat auttaneet häntä esimerkiksi luomaan myrkkykaasujen kaltaisia joukkotuhoaseita.

Kaikesta huolimatta olen sitä mieltä, ettei Saddamia pitäisi tuomita kuolemaan. (Itse asiassa Saddam on jo kerran tuomittu kuolemaan 50- ja 60-lukujen vaihteessa, mutta toimeenpano on viivästynyt hieman.) Ensimmäinen syy on absoluuttinen kuolemanrangaistuksen vastustaminen. Ihmisen elämän riistäminen ei ole oikea ratkaisu tilanteessa, jossa kyseinen henkilö ei enää pysty tekemään pahuuksia. Saatan olla mielipiteineni aika yksin. Amnesty Internationalin lehdistötiedote [linkki vanhentunut, ks. alla] vaatii oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä, mutta välttää kuolemanrangaistuksesta puhumista, vaikka Amnesty vastustaa kategorisesti kaikkia kuolemantuomioita.

Mikäli Saddam todetaan syylliseksi hirmutekoihinsa avoimessa oikeudenkäynnissä, hänet voidaan aivan yhtä hyvin sulkea vankilaan. Tulos on efektiivisesti koko lailla sama kuin kuolemantuomiossa (hepun toiminta vaikeutuu radikaalisti), mutta yhdellä tärkeällä erolla: vankilasta Saddam todennäköisesti pystyy puhumaan. Hänen tietonsa voivat auttaa löytämään muita ihmisoikeusrikoksiin syyllistyneitä tai Irakin väkivaltaista hallintoa auttaneita, olivat ne sitten yksityishenkilöitä, organisaatioita tai valtioita. Nämä tahot tietenkin haluaisivat kaikki Saddamin hallinnon pääjehut kuolleina, koska totuus voisi koitua niille turmiolliseksi. Valitettavasti menettäisimme Saddamin teloituksessa tärkeän ikkunan Irakin viimeisiin kolmeenkymmeneen vuoteen, ja antaisimme samalla marttyyrin sitä haluaville Saddamin kannattajille (tai länsimaiden vastustajille, miten asiaa halutaankaan tulkita). Vankilassa vanheneva parrakas äijä on harvemmin marttyyri. Valitkaa siis se tie.

Päivitys 20.12.2003: Amnestyn lehdistötiedote on päivitetty taannehtivasti ja nyt se esittää myös kuolemantuomion hylkäämistä vaihtoehtona. Päivitetty lehdistötiedote. Muitakin mielipiteitä tähän suuntaan on: Iranin presidentti Mohammad Khatami, YK:n pääsihteeri Kofi Annan ja Suomen presidentti Tarja Halonen ovat kaikki julkisissa lausunnoissaan vastustaneet Saddamin kuolemantuomiota.