avs Online

(Päivitys)

Teletunnistetietojen tallennus ei ole ratkaisu, esittää Data retention is no solution -kampanja, ja oikeassahan he ovat. Kampanjan taustalla on muun muassa Internet-operaattori XS4ALL ja digitaalisia oikeuksia Euroopassa puolustava EDRi.

Teletunnistetiedot ovat siis puhelujen, tekstiviestien ja sähköpostien (tai minkä tahansa Internet-liikenteen) jättämiä jälkiä, joiden perusteella voidaan selvittää, kuka on kommunikoinut milloin kenenkin kanssa. Viime aikoina "terrorismin vastainen sota" on taas sattuneesta syystä aktivoitunut uudestaan, eikä sen taustaidea - kontrollin suurentaminen ja ihmisoikeuksien poistaminen - tunnu muuttuneen juuri mihinkään suuntaan. Teletunnistetietoja pidetään poliisiorganisaatioiden Graalin maljana, josta voitaisiin muka ammentaa rajaton määrä tietoa sen jälkeen, kun jotakin pahaa on tapahtunut.

Tällainen menettely on täysin tuomittavaa, koska demokraattisessa ja vapaassa valtiossa henkilön on oltava syytön, kunnes häntä aletaan epäillä. Teletunnistetietojen kerääminen ilmaisee suoraan, että kaikkia kansalaisia on syytä epäillä. Ja vaikka ihmisoikeuksien puolustaminen ei nykyään olekaan muodissa, tunnistetietojen keräämisessä on paljon käytännön ongelmiakin: Internet-operaattorit joutuisivat hankkimaan yhä uusia ohjelmistoja tallentamaan uusien protokollien (erilaisten pikaviesti- ja nettipuhelujärjestelmien) liikennetietoja. Näitä syntyy kuin sieniä sateella ja datamäärät ovat valtavia. Asiaa hankaloittaa myös se, että tiedot pitää myös kerätä Internetin runkoverkosta, koska sähköposti liikkuu usein suoraan jopa yksityishenkilön koneelta vastaanottavan yksityishenkilön tai yrityksen palvelimelle kulkematta operaattorin postipalvelimen kautta. Toisekseen, teleoperaattorit ovat Suomessakin lahjakkaasti osoittaneet, että liikennetietojen salassa pitäminen on haastavaa. Tähän liittyen on myös todennäköistä, että mikäli henkilöön liittyviä liikennetietoja joskus käytettäisiin rikos- tai terroritutkimuksessa, siitä ei juuri koskaan voitaisi kertoa tarkkailun kohteena olleille henkilöille tutkimuksen paljastumisen pelossa. Ajan mittaan tämä liuottaisi kaikki teletunnistetietojen käytön valvontaan liittyvät raja-aidat, koska kansalaisten omaan tiedostamiseen perustuvaa valvontaa ei olisi ja tietojen väärinkäytöksistä olisi käytännössä mahdoton jäädä kiinni.

Jos muuten ajattelit, että käytät salausta tai muita yksityisyyden suojaa lisääviä tekniikoita teletunnistetietojen keräämisen välttämiseksi, käteesi saattaa jäädä silti se lyhyt tikku. Briteissä nimittäin on ollut jo kauan voimassa nk. RIP (Regulation of Investigatory Powers) -säädös, jonka perusteella henkilön on luovutettava hallussaan olevat salausavaimet poliisin niin pyytäessä. Mikäli salausavaimia ei luovuteta, henkilö voidaan vangita. Tällä hetkellä rangaistus on muistaakseni kaksi vuotta, mutta sitä ollaan nyt nostamassa korkeammaksi. Usein tällaisiin lakeihin liitetään myös niin sanottu suukapulamääräys, gag order, jolloin tutkimuksen kohteeksi joutunut henkilö ei edes saa ilmaista tutkimusta kenellekään. Yksityishenkilö ei tuolloin voi edes hakea apua joutuessaan viranomaisen tutkinnan kohteeksi.

Teletunnistetietojen tallentamista vastustava kampanja käynnistetään virallisesti What the Hack! -tapahtumassa 28.7.2005.

Niin, huomenna aloittaa virallisesti What the Hack!, nörttien telttaleiri Alankomaissa. Toivon pystyväni raportoimaan kuvien kera paikan päältä perjantaista lähtien. Pellolle on saatu hyvät tietoliikenneyhteydet vetämällä sinne kolme kilometriä kuitua, joten webkamerakuvaa saa jo (via Niemand weiss was die Zukunft bringt). Tilaisuuteen on luotu myös DECT-puhelimilla toimiva sisäpuhelinverkko, pyykkipojilla toimiva DHCP ja tietenkin netti ja sähkö joka telttaan, joka vain jaksaa tuoda riittävästi piuhaa mukanaan.