avs Online

Kävin tuossa viikko sitten brittiläisessä Co-op -kauppaketjun kaupassa. Päämääränäni oli löytää Reilun kaupan viiniä, jota sitten löysinkin (Traidcraftin merkitsemänä, ei FLO:n), mutta päätin avautua tässä blogiartikkelissa nyt vaihteeksi jostakin muusta kuin Reilusta kaupasta. Pullojen takaetiketti nimittäin löi minut ällikällä.

Kaikkihan me tiedämme, kuinka usein alkoholijuomien etiketeissä on valmistusainelistoja. Aivan, ei juuri koskaan. Poikkeuksen muodostavat saksalaiset oluet (joiden puhtausvaatimukset (Reinheitsgebot) rajoittavat muutenkin lisäaineita) ja joidenkin edistyneempien suomalaisten panimoiden tuotteet.

Co-opin viinipullon takaetiketin tiedot saivatkin tämän vuoksi minut mykistymään. Sillä - sen lisäksi, että etiketissä oli kuvaus viinistä, siihen oli myös mahdutettu kaikki valmistusaineet, viinintekoprosessissa käytetyt aineet ja kirkastukseen käytetyt aineet. Etiketissä oli myös yleistä alkoholivalistustietoa.

Miksi tämä on tärkeää? No siksi, että jos et halua esimerkiksi viinissäsi käytetyn verijauhoa tai liivatetta, siitä olisi kiva tietää. Lähinnä tämä lienee tärkeää vegaaneille, mutta monet allergikot varmasti haluavat tietää, onko viinissä esimerkiksi rikkidioksidia (yleensä on), onko liköörissä vaikkapa atsovärejä tai siiderissä aspartaamia.

Väriaineet saa Alkolta pyydettäessä (esimerkiksi Pisang Ambonista löytyy atsoväri tartratsiinia), mutta muita tietoja, esimerkiksi juuri tietoa viinien vegaaniudesta tai rikkidioksidipitoisuudesta, ei ole saatavissa.

Vastaus? Juo saksalaista olutta ja/tai kirkasta viinaa. Käyhän se näinkin, mutta silti sanoisin, että pakkausmerkintöjen puutteellisuus on lähinnä kuluttajien terveyden merkityksen väheksymistä. Monet nk. siidereitä tekevät panimot tosin varmaan jättävät aineet merkitsemättä, koska muuten kävisi ilmi, ettei litku ole siideriä ikinä nähnytkään.