avs Online

Pääsin sitten katsomasta Fahrenheit 9/11:n. Elokuva on joidenkin mielestä dokumentti, toisten mielestä pelkkää "vasemmistopropagandaa". Itse näin paljon enemmän dokumenttia kuin propagandaa, ainakin jos verrataan esimerkiksi eräisiin YLEn MOT-sarjan ohjelmiin. Ja jonkin verran showhenkeä on annettava anteeksikin, koska kyseessä on kuitenkin elokuvalevityksessä oleva raina. Harvan elokuvan jälkeen yleisö täällä pohjolassa on taputtanut. Itse olen sitä todistanut vain Tampereen lyhytelokuvajuhlilla - ja nyt Fahrenheit 9/11:n näytöksessä.

Elokuvan pinnalla kulkee se kaikkien lehtien elokuvapalstoilla jo moneen kertaan referoitu tarina suuresta salaliitosta, jonka lonkeroihin kytkeytyvät republikaanit, Bushin perhe, Saudi-Arabian kuningashuone ja terrorismi. Koska elokuvan on tarkoitus vaikuttaa äänestyskäyttäytymiseen, on loppuun nidottu pikkukaupunkien ihmisten tuskaa.

Moore seuraa kahden sotavoimien rekrytoijan toimintaa, kun he hengailevat vähävaraisemman kansanosan ostoskeskuksen liepeillä. "Shaggykin oli merijalkaväessä", kuuluu suostutteleva argumentti. Poika, joka hetki sitten oli puhunut musiikista toivealanaan, on hämmästynyt. "Ihan totta?"

Pikkukaupungin sosiaalisihteeri suosittelee nuorille armeijaa. Se kun on loistava vaihtoehto niille, joilla ei muuten ole varaa koulutukseen. Ilman koulutusta jää helposti köyhyysloukkuun. Köyhyys saattaa johtaa esimerkiksi rikollisuuteen. Riittävän pahasta rikoksesta ("felony") menettää yleensä äänioikeutensa. USA:n vankiloissa on kaksi miljoonaa vankia. 20-30 -vuotiaista tummaihoisista miehistä tiilenpäitä lukee 12 prosenttia (valkoisista 1.6 %). Käymällä armeijan saat koulutusta, saat rahaa, ja selviät suuremmalla todennäköisyydellä kaidalla tiellä. Kuulostaako tutulta?

Annan vinkin. Robert Heinleinin kirjassa (ja Paul Verhoevenin elokuvassa) Starship Troopers armeijaan meno antaa äänioikeuden. Sekä Starship Troopersissa että Yhdysvaltojen armeijassa nuoret lähetetään sitten kauas pois taistelemaan näennäisen loppumattomia sotia absoluuttista pahaa vastaan. Tosimaailmassa nuoret lähetetään Vietnamiin, Afganistaniin ja Irakiin, fiktiossa taas kaukaisille planeetoille erilaisia öhkömönkiäisiä tappamaan.

Euroopassa on muotia mollata Yhdysvaltoja. Edellä kuvailemani rinnastus on varmasti juuri sellainen, jota eurooppalaiselta voisi odottaakin. Mooren elokuvassa on yksi hyvä piirre, joka toivottavasti uppoaa täällä Euroopassa katsojien päähän: filmissä esiintyy järkeviä ja fiksuja yhdysvaltalaisia. Täytyy muistaa, että enemmistö ei äänestänyt Bushia.

Seuraavaksi Outfoxedin ja Fahrenheitin jälkeen leffajonossa, jota eräällä konservatiivisaitilla kutsuttiin "vuoden 2004 liberaalipropagandan invaasioksi" tai jotain sinne päin, ovat sitten Super Size Me ja The Yes Men. Molemmat muuten Espoo Cinéssä.